Hei! Siirrän blogin kirjoittelun verkkosivujeni yhteyteen. Löydät jatkossa tuolta :

https://marikakoskelakontu.com/blog/


 - Marika-

Syö hyvin ja nauti elämästä

Kesää on vietetty, lomalla, vapaalla, reissussa ja juhlissa. Syöty hyvin, nautittu elämästä ja juhlittu kun aihetta on ollut. Kuten kuvista näkyy.

Syöty on kieltämättä hyvin, ei mitään sikaövereitä, mutta siivottavaakin löytyy. Jossain kohtaa on pakko katkaista sokeriaddiktio ja oikeastaan ennenkuin se pääsee niskan päälle ollenkaan. Sokerin välttäminen ja sokeripitoisten herkkujen syömättä jättäminen ei oikeasti ole edes vaikeaa kun sen päättää. Juhlat ja ystävien kanssa vietetyt hetket pitkin kesää ovat  poikkeuksia, ja niihin ei mikään ruokavalio kaadu (tiettyyn rajaan asti).  Totaalikieltäytyminen voi olla myös ahdistavaa, "hyvää" tekee mieli silloin tällöin, siitä ei pääse mihinkään. Yksi herkkuilta viikossa helpottaa asian tuomaa stressiä ja herkuttomien päivien hurjat mieliteot ainakin alussa lievittyvät ja menevät ohi ajatuksella että "sitten lauantaina"....Mutta vaikeus tulee juuri siinä yhdessä päivässä; jääkö se siihen vai jatkuuko salakavalasti puoli viikkoa. Painonpudotustavoitteissa tosiasia on se, että mitä enemmän kiloja on pudotettavana, sitä vähemmän on varaa herkkupäiviin tulosten saavuttamiseksi, käytännössä aluksi ei ollenkaan. Tässä kohtaa varsinkaan ei itseään kannata huijata. Sama juttu jos ongelmana on pahemman laatuinen sokeriaddiktio.

Nautitaan elämästä tarkoittaa minun kohdalla elämästä nauttimisesta muuten kuin syömällä mitä sattuu miten sattuu. Elämästä ei tule yhtään kurjempaa kohdallani vaikka juustokakun sijasta syön rahkaa ja mansikoita. Terveelliset ja puhtaat ruuat maistuvat hyviltä, minä nautin syömästäni ruuasta. Varsinkin kesällä (jonka kuulee usein olevan vaikeaa aikaa syödä oikein ja hyvin) kasvikset ja marjat ovat tuoreita, maistuvat hyviltä ja eivätkä maksa välttämättä paljon tai ovat jopa ilmaisia (-> metsään marjojen perään jos aikaa on). Minä en mieti niinkään "mitä en saa syödä" vaan sitä mitä saan ja voin syödä, että voin hyvin. Sokeri  kun ei oikeasti tuo yhtään mitään hyvää elämään lisää, ehkä vain sen hetken nautinnon, jonka voi saada myös niin monesta muustakin ruuasta/asiasta. "Tarvitsenko minä oikeasti tämän suklaapatukan ????"

Hyvin syöminen on puhtaista, maistuvista ja terveellisistä raaka-aineista tehtyä ruokaa. Säännöllisin väliajoin ja riittäviä annoskokoja. Hiilihydraatin, proteiinin ja hyvien rasvojen lähteitä oikeissa suhteissa joka aterialla ja vettä pitkin päivää tarpeeksi. Aineenvaihdunta pysyy mukavasti yllä . Kroppa ja pää jaksaa päivän haasteet ja palautuu treeneistä. Uni maistuu. Mikäli stressiä pukkaa päällee sitä ei tarvitse "lääkitä" mielivaltaisilla herkkuvälipaloilla (tai ainakin harvemmin :))

Nyt siivoustalkoisiin ystävät, syksyä kohti ja elämästä nauttien !
KEEP IT SIMPLE :)

-M-

Reissuleipä :)

Muutama viikko sitten olin reissussa, jossa matkaa tehtiin bussilla. Istumista ja paikalla oloa tuli aika tavalla. Syötiin tietysti myös hyvin ja säännöllisesti, mutta juuri tuo paikalla olo sai kropan aineenvaihdunnan vähän hitaimmille kierroksille niinkuin matkoilla yleensä käy. Tällä reissulla mukana oleella ystävälläni oli oma "lääke" tähän vaivaan : Reissuleipä. Tai tarkemmin leipä jota syödään sitten reissun jälkeen. Buustausta hidastuneeseen aineenvaihduntaan :) ja paluu arkeen on helpompaa.

Kokeilin tietysti ohjetta ja olihan muuten hyvää ! Muutama ehti ohjetta kysellä, joten ajattelin että kirjoitetaanpa se tänne. Leivästä tulee kuiva näkkileipä -tyyppinen ja se säilyy 2-3 vko ilmavasti säilytettynä. Minulle ja perheenjäsenille tuo maistui siihen tahtiin että varsinaisesti tuota säilyvyyttä ei nyt tullut testattua. Muutaman ainesosan jouduin vaihtamaan (=sitä mitä kaapista löytyi) , alkuperäisen ohjeen ainesosat suluissa.

Tässäpä teille ohje :

1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl  spelttijauhoja (ruis- tai graham jauhoja)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kesäkurpitsan siemeniä (seesaminsiemeniä)
1 dl ruisleseitä (kolmen viljan leseitä)
0,5 dl pellavansiemenrouhetta (pellavansiemeniä)
1 tl ruususuolaa
3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja anna turvota 30 min. Levitä uunipellille (leivinpaperin päälle) ohueksi levyksi. Tee pintaan viiltoja sen mukaan minkäkokoisia leipiä haluat ( tein 4 x 4 = 16). Paista 150 asteessa keskitasolla noin tunti. Säilytä ilmavassa astiassa.
 

Luonnollisesti laskin myös ravintoarvot valmiille leivälle:

Proteiinia 3g / pala (16) ja 19,6g/100g
Hiilareita 5g /pala ja 32g/100g
Rasvaa 4,2g/pala ja 27 g/100g
Kuitua 2,3g/pala ja 14,8g/100g


Sisältää siis proteiinia, hiilareita, runsaasti kuitua ja hyvänlaatuista pehmeää rasvaa (kertatyydyttymätöntä).

Energiasisältö toki aika kova: 478 kcal/100g ja 75kcal/pala (16).

Kiitokset kauniit tästä ohjeesta Maaritille !
-Marika-

Herkullisia hetkiä Sinulle!!!

Pyöräilyä

Pyöräilykausi avattu. Oikeastaan jo viime viikolla kävin vetämässä maantielenkin  maastopyörällä "spinning" hengessä. Kevään juhlahetki on kuitenkin maantiepyörän kaivaminen ulos varastosta ja eka lenkki sillä pitkän syksyn ja talven jälkeen. Nyt vielä sattui aurinkoinen päivä ja tuulet kohdilleen. Naantalin aurinko ja hangon keksimäinen (ja varmaan aika idioottimainen) hymyn virne oli naamallani lähes koko matkan ajan, mahtoi siinä vastaantulevilla olla hauskaa. No, minulla ainakin oli :) , koko homma vaan tuntui niin kerrassaan upealta.

Pyöräilyinnostukseni alkoi aikoinaan kesäharjoittelumuotona hiihtoa varten.  Välilevynpullistuma selässä esti juoksemisen, ja jotain muuta piti keksiä tilalle (mm.rullahiihdon ja sauvakävely / rinneharjoittelun lisäksi). Pyöräilyllä sai hyvin lisättyä ja monipuolistettua kestävyysharjoittelua. Samoin pitkäkestoiset ja kevyet aerobiset lenkit oli mukava tehdä pyöräillen, ei lähellekkään niin tylsää kuin 2,5-3 h sauvakävelyt.. Samalla  lähikunnat tuli paremmin tutuksi kuin pelkästään autolla ajaen. Ihan uusia reittejä ja maisemia.


Pyöräily on hyvä laji kehittämään aerobista kestävyyskuntoa. Se käy hyvin kevyempiin ja palauttaviin harjoituksiin, pitkäkestoiseen kestävyysharjoitteluun, mutta on myös äärimmäisen tehokasta kovempaan treenaukseen  ja hapenkuljetuskaluston trimmaamiseen . Kaikki on oikeastaan kiinni siitä mitä satulan päällä päätät treenata. Maaston profiili (mäkistä/tasaista), pyöritysnopeus (kadenssi), vastus(vaihde), käytetty aika (lenkin kesto,vedot) ratkaisee. Tuulellakin on oma vaikutuksensa. Jos et ole juuri pyöräilyä harrastanut, mutta spinningtunnit ovat tuttuja, voisit siirtyä kesällä ulos tekemään ihan samat jutut ,paitsi että lisäksi saat aurinkoa (ja ehkä kesäsateenkin niskaan) ja raikasta ilmaa. Kokeilemisen arvoista, älä siis kangistu tässäkään kaavoihin :)

Pyöräillä voi ihan peruspyörälläkin. Ajoasento on vaan pystympi, ja ihan samaan vauhdin/treenin hurmaan sillä ei pääse. MUTTA ei ole este harrastukselle, vaihteet olisi kuitenkin hyvä olla olemassa, jotta pyörällä saa tehtyä vähän monipuolisemman harjoituksen. Toki se sunnuntaipyöräily kolmosvaihteellakin on tyhjää parempi, jatka sitä jos se on sinun "juttusi". Maastopyörällä (tai sen tapaisella) onnistuu myös maantielenkit, lisäät vain ilmaa renkaisiin  (maastossa tarvit vähemmän :), jotta paksulla renkaalla veivaaminen olisi jouhevampaa ja samalla säästät renkaita kovalla asfalttialustalla. Maantiepyörä on sitten pyöräilyä Ferrarilla.

Pyöräilyyn tarvit pyörän lisäksi :) kypärän. Juu, kyllä vain kypärä, usko minua tässä; asfaltti on kovaa ja sinä et halua syleillä sitä.Viime vuosisadalla nuoruuteni viettäneenä hymyilin mielessäni pyöräilykypärille (lapset käytti, joten ääneen en huvittuneisuuttani ilmaissut). Ainkoinaan kun julistettin kypäräsuosituksia ja pakkoja pyöräilyyn ja mm.pesäpalloon, oli se suuri naurun aihe. Oikeasti aika hölmöä. Ja niinhän se siperia opetti minuakin; muutaman kerran olen asfaltin kanssa matsia ottanut ja sillä seurauksella, että viikko on syöty liemiruokaa, kasvoissa tikkien jäljet näkyy vieläkin ja pari kylkiluuta on murtunut. Onneksi kypärätön kallo sentään ei ole iskeytynyt ensimmäisenä maahan( leuka kylläkin).  Näistä tapahtumista lähtien olen suhtautunut kunnioittavasti tienpintaan ja käyttänyt kiltisti ja ylpeänä kypärää (alta löytyy siis kuitenkin aivot mitä suojata) pyöräillessä ja rullaillessa.

Vaatetuksesta: Suojaa näin keväisin ranteet, nilkat ja etenkin niska hyvin. Hyvät ja lämpimät hanskat sekä ylimääräinen vaatekerros (esim. juoksuvarustukseen verraten) yläkroppaan on tarpeen, koska pyöräillessä yläkropassa ei juuri liikettä tapahdu. Laita kypärän alle myös pipo/panta varsinkin kovalla tuulella. Aurinkolaseilla voi viimeistellä lookin. Sortsikelejä odotellessa :)

Minä kuuntelen musiikkia aina pyöräillessä. Mutta volyymit ei ole silloin tapissa niinkuin tavallisesti vaan aika pienellä niin, että kuulen ympärillä olevan liikenteen.

Mitäpä muuta ? Pyöräilyiloa, kunnon kohtotusta ja hyviä fiiliksiä sinullekin! Ja jos olet haaveillut maantiepyörästä niin siirryppä toteutusvaiheeseen. Älä pelkää, opit kyllä vaihteet ja jarrut ja säädöt, koska minäkin olen oppinut :) Lukkopolkimeenkaan ei homma kaadu, osta "kääntö"polkimet joissa toisella puolella on lukko ja  toinen puoli on normaali. Kun haluat polkea ilman, että jalat on kiinni pyörässä, irroitat vain lukot pienellä jalkaterän liikkeellä sivulle ja käännät polkimen toisin päin normaalille. Kätevää esimerkiksi kaupungissa tai taajamassa vilkkaassa liikenteessä. Aluksi voit pyöräillä  vaikka koko matkan "normaaleilla polkimilla" jos haluat..Pyöräilyhousut tarvitset myös, tiedät kyllä miksi, jos ja kun ensimmäisen lenkin maantiepyörällä vedät pelkillä perustreenihousuilla:)

Treeniä, treeniä

Miten sun treenit kulkee? Käyt sä usein täällä? - Jep! Kyllä käyn, salilla nimittäin. Ja jos treenamisesta puhutaan niin kahdella salilla veivaan niitä omia treenejä pääsääntöisesti. Toinen on lähellä, ja toisella..no mm.laitevalikoima on vähän kattavampi. Kuntosalikärpäsen purasusta on jo muutamia vuosia eikä loppua näy vaikka syrjähyppyjä sivulajeihin ja vanhoihin ihastuksiin välillä (=lähes päivittäin) teenkin. Reissun päällä salikassi kulkee mukana (ennen oli juoksulenkkarit :)), ja kunkin kylän parhaat salit pitää tietysti aina katsastaa.

Treenit kulkee tällä hetkellä hyvin. Mielettömän hyviä treenejä monta, hyviä paljon, ja tottakai joku vähemmän tuuletuksia  aikaansaanutta treeniä. Eilen viimeksi piti kaivella ihan tosissaan päästä draivia selkätreenin alkuun, mutta lähtihän se kulmasoutu sitten viimein kun vaihtoi korvanappeihin tulevan biisilistan, ja keskittyi vain toistoon ja sarjaan kerrallansa. "Kun kerran tänne on tultu niin....miks tehdä huono treeni kun voi tehdä hyvänkin?" Treeni menikin sitten kategoriaan "erinomaiset" vaikka alussa tuntui ihan toiselta.

Treenaan nyt 4-jakoisella ohjelmalla, painotuksia vuodenvaihteessa jonkin verran muuteltiin. Selkää, olkapäitä, takareittä,pakaraa vähän suuremmalla panostuksella, loppuja siinä sivussa täysillä tietysti niitäkin. Treenit tahtoo aina venyä vähän liiaksi, itse huomaan kuinka fokus alkaa lopussa kadota siitä tekemisestä. Pitäis pystyä tiivistämään. Toisaalta olen jo onneksi oppinut, että kuolleen lihan hakkaaminen on turhaa, eli siinä kohtaa kun keskittyminen katoaa on lähes varmasti  tehty  tarpeeksi. Kun päivä rakentuu aikataulun mukaan (aamutreeneissä yleensä aina), ja treeniin on käytettävissä rajattu määrä aikaa, saan ne kuitenkin ihmeellisesti puristettua läpi.  Mutta sitten kun ei ole sitä "kotiintuloaikaa" (iltatreeneissä) niin treenit tuppaa välillä venähtämään.

Neljän perussetin lisäksi viidentenä treeninä mulla on "kevätkauden metabolinen koko kropan läpikäyvä pläjäys", josta ei sitten hikeä puutu. Teen sen salilla, ei siis mitään kotijumppaa sekään, yleensä sunnuntaisin ja pääpaino on jalkaosastolla. Liikkeet teen supersarjoina, paljon toistoja kevyillä vastuksilla ja lyhyehköillä sarjapalautuksilla, 3-5 kierrosta/liikepari. Settien välissä on pidempi tauko ihan luonnostaan kun rakentelen seuraavan liikeparin suorituspaikan  ja vien edelliset välineet paikoilleen.Vaihtelen liikkeitä viikoittain paljon eli yhtä samaa treeniä ei ole. Tykkään tästä treenistä, välillä se on jopa treeniviikon kohokohta, koska se tuo älyttömän mukavaa vaihtelua perussalitreeniin.

Hyviä treenejä Sinulle !

- Marika-

Terwahiihtoa huollon puolella ja lihaskramppeja

Uusi viikko taas aluillaan; aurinko paistaa ja kevättä ilmassa. Hieman erilainen mutta piristävä viikonloppu takana. Lauantaina oli Oulun Terwahiihto, jossa olin jo toista kertaa talkoilemassa yhdellä huoltopisteistä. Omat "kisahiihdot" ovat ainakin toistaiseksi ohi, mutta massahiihtojen tunnelmaan pääsee kyllä näinkin. Hiihtokeli oli hyvä; lauhaa eikä juurikaan tuullut,ja lunta onneksi oli riittävästi. Auringon paisteen kun olisi saanut vielä tilattua.
Monenlaista hiihtäjää oli matkaan lähtenyt, ja kiva oli matkantekoa seurata, tsempata ja kannustaa. Lisävirtana hiihtäjille oli huoltopisteellämme tarjottavana juomaa (vesi,mehu, urheilujuoma) sekä rusinoita. Suolakurkkujakin moni kaipasi. Keli oli lauha, ja hiki näytti olevan :) 26 km hiihtoa takana siinä huoltopisteellä.
Kovasti kehoitettiin hiihtäjiä juomaan riittävästi nestehukan välttämiseksi. Mitä enemmän kun hikoilet sitä enemmän pitäisi juoda, ja juominenkin aloittaa jo hyvissä ajoin (pitkän) matkan aikana, ennemmin kuin janontunnettta vielä edes on. Runsaan hikoilun seurauksena kehosta poistuu suoloja ja nestettä. Neste- ja suolavajauksen  seurauksena meno alkaa olla tahmeaa ja lihaskrampit voivat iskeä. Itse kärsin krampeista loppumatkasta monessa pitkän matkan hiihtokisassa sekä puolimaratoneilla. Kramppien ensioireina lihakset alkoivat ensin nykimään kunnes "leikkasivat kiinni", ja arvattavasti loppumatka oli tuskaisa (keskeyttäminen ei ollut vaihtoehtojen listalla). Hyvin sujunut kisa saattoi monesti mennä pilalle tämän vuoksi, joten jotain piti muuttaa. Oli pakko malttaa juoda tiheämmin ja enemmän (urheilujuomaa) sekä omasta pullosta että huoltopisteiden pöydiltä. Lisäsin jopa suolaa omaan juomaani, jos oli lauha/lämmin keli. Nakkasin myös suuhuni muutaman suolakurkkuviipaleen jos niitä oli tarjolla. Ennen kisakautta aloitin magnesiumkuurin. Hiihdossa em.toimienpiteet poistivat vaivan, mutta juoksukisoissa ongelmaksi muodostui usein se, ettei neste lähtenyt imeytymään. Välillä juoksinkin "kramppi"riskillä juomatta matkalla yhtään mitään. Toivottavasti kovin moni ei näistä lauantaina kuitenkaan kärsinyt.
Huoltopisteellämme oli monen ikäistä talkoolaista, ja olipa hiihdon Olympia- ja MM-mitalistikin vuosikymmenten takaa. Niin iloinen, virkeä ja reipas, vaikka ikää jo on. Joka aamu herätessään hän vielä miettii josko lenkille lähtisi. Saattaa mennä muutamakin päivä kun lenkki jää häneltä väliin muiden menojen vuoksi, mutta sitä "urheilijan" sielua ja mieltä siinä yhdessä pohdittiin ; että se lenkille lähtö on niin vahvana vielä siellä mielessä! Elän, syön, hengitän...ja liikun :)
Sunnuntaiaamuna kävinkin sitten oman "tynkä"tervahiihdon hiihtelemässä. Oli rauhallista, ladulla ja luonnossa. Yli tuhannen hiihtäjän jäljet vain, ja suksien suihkeesta jäljelle jäänyt hiljaisuus. Minä nautin. Olishan siinä päivä mukavasti hurahtanut, mutta pakko oli himmata vähän. Mielessä poltteli jo illan kinttujumppa :) salilla. (Nyt kun vahvasti näyttää siltä, ettei enää ole olemassa jalka- tai pakaratreenejä, on vain kinttutreeniä, berberitreeniä jne.) Kohtalaisen infernaalisen treenin sainkin aikaan, olihan alla hyvät aamun alkulämmittelyt :)

Jotain juttua motivaatiosta

 Olen tässä välillä miettinyt treenimotivaatiota ja sen ylläpitämisen vaikeutta. Monet aloittavat innokkaasti treenaamisen ja liikkumisen, mutta jostain syystä se lopahtaa usein. Tai treenit kyllä jatkuvat, mutta motivaatiota itse tekemiseen ei tahdo löytyä ja treenataan aika tehottomasti ajatuksella että "tuleepahan ainakin tehtyä". Eipä siinä mitään, tyhjää parempi sekin, mutta mikä neuvoksi kun motivaatio laskee tai on nolla?

Löydä lajisi. Maailma on täynnä erilaisia liikkumisen ja harrastamisen muotoja. Etsi ja kokeile rohkeasti. Ikäkään ei ole este, vain ehkä omassa päässäsi. Jos pidät jostain, sinä myös yleensä jatkat sitä. Laji tai harrastus vaikka se olisi kuinka tehokasta esimerkiksi painonpudotusmielessä tai se on kaverisi lempilaji, ei tee siitä sinulle pysyvää ja motivoivaa juttua, jos et sinä itse siitä pidä. Eikä kukaan jaksa treenata jotain  kovin pitkään pelkästään sen vuoksi, että se on liikkuvuudelle tai terveydelle hyväksi.

Ole kärsivällinen. Liikunnan riemu ja lajisi salat eivät välttämättä aukea hetkessä. Siksi harrastusta, niitä kokeilujakin, on syytä jatkaa alussa vaikka ei heti syttyisikään. Jos peruskunto on lähtötasolla heikko niin luultavasti juuri mikään hikiliikunnan muoto ei tunnu mukavalta tai helpolta. Esimerkiksi aika juoksuharrastuksen lähtöpisteestä siihen että askel tuntuu lennokkaalta ja keveältä voi viedä yllättävän paljon aikaa. Samoin esimerkiksi kuntosalilla liiketekniikoiden ja liikeratojen hallinta ja lihasten hermottamisen oppiminen vie oman aikansa. Pitää olla siis vielä sitkeä ja sisukas. Kun kunto nousee ja liikesuorituksia ja harjoituksia saadaan alle riittävästi, tekeminenkin alkaa olla kivaa.

Pitää syttyä. Jossain vaiheessa alkuponnistelujen jälkeen hommaan pitää syttyä, jotta siitä tulisi jatkuvaa. Jos pidät jostain, tee sitä. Ota selvää, opettele ja opi. Innostu ja kiinnostu. Mikään ei ole motivoivampaa kuin oppia uutta ja samalla kehittyä harrastuksessa uusille tasoille. Sinä kyllä opit, onhan niin moni muukin oppinut ! Uudet opitut tiedot ja taidot vievät harrastusta eteenpäin ja tekee siitä aina vain mukavampaa. Perusasiat sujuvat entistä paremmin ja rutiinilla; kehittyminen on väistämätöntä.

Kehity. Useimmille meistä yksi parhaista motivaatiota ruokkivista asioita on kehittyminen. Tarvitaan siis innostava laji, halu oppia ja riittävä määrä treeniä. Treenauksen tulee olla säännöllistä, tarkoituksen mukaista ja määrältään riittävää, jotta kehitystä tapahtuu. Ja tähän lisättynä tietysti oikeanlainen ravinto ja riittävä lepo :)

Aseta tavoite. Kun tulee heikko hetki, mieleen muistuva tavoite voi herätellä motivaation henkiin. Tavoite voi olla melkein mikä hyvänsä minkä omaan juttuusi keksit: juoksu tai hiihtomatka km, aika 5 tai 10 km juoksussa, nostetut kilot penkkipunnerruksessa jne. Tulos/suoritusperusteisissa lajeissa tavoitteen asettaminen on helppoa. Yksi parhaista motivaatiota lisäävistä tavoitteista voi olla ilmoittatuminen esim. juoksu- tai hiihtotapahtumaan. Kestävyyslajeissa on paljon kuntoilijoille suunnattuja tapahtumia joka puolella ympäri Suomea.  Kuntosalilla treenatessa tavoite voi olla jossain muussa kuin voimassa, halutaan esimerkiksi  enemmän lihasta, kiinteytystä, liikkuvuutta, parempaa ryhtiä, kehonhallintaa jne. Näissäkin voi asettaa itselle omia tavoitteita vaikkei niitä välttämättä voi mitata. Niin ja vielä ne tavoitefarkut. Painonpudotus on sinänsä ihan hyvä ja motivoiva juttu liikuntaan, varsinkin jos sitä ylipainoa on jo jonkin verran. On kuitenkin mahdollista ettei se yksistään riitä muodostamaan liikunnasta pysyvää harrastusta. Mielestäni itse liikunnan tulee olla motivoivaa, ja juuri siitä pitää saada kicksit ja sytöt, pelkkä parempi peilikuva tai tavoite farkkuihin mahtuminen ei riitä.

Harrasta monipuolisesti. Älä ole yhden lajin fanaatikko vaan ole avoin muille lajeille ja liikuntamuodoille. Yleensä sivulajit jopa edesauttavat ja tukevat kehitystä ykköslajissa. Monipuolisuus suojelee myös rasitusvammoilta. Ihmiskeho on rakennettu tekemään ja toimimaan monella tavalla; tee itsestäsi hyvä ja kompakti kokonaisuus :) Ja joskus se yksi ja sama juttu vaan kyllästyttää, siinä vaiheessa on hyvä kun hihasta löytyy muutama muukin ässä.

Varaa aikaa. Sitä ei liikunta tuo kalenteriisi eikä päivääsi lisää, se vain on sinne laitettava. Suunnittele ja järjestä. Ole kuitenkin realisti. Liikunnan, tavoitteiden ja käytettävissä olevan ajan tulee olla tasapainossa, jotta motivaatio säilyy.

Toteuta. Tee se mitä olet suunnitellut. Älä mieti menenkö, lähdenkö, teenkö ? Motivoidu siitä että hemmetti minähän osaan, pystyn ja teen. Pidä vaikka päiväkirjaa. Sitä voi aina selata ja huomata että olenpa minä saanut jotain aikaan ja paljon on tullut tehtyä.

Liikkumisen iloa, huikeita treenejä ja tonneittain motivaatiota Sinulle!

P.S Minua motivoi liikuntaan kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että se on niin mukavaa, mieli rentoutuu ja keho kiittää. Tulee vain niin hyvä olo.

Ei mitään lisättävää

Hassu tunne kun ensimmäistä tekstiä väsään ja tulee tunne et eihän mulla ole mitään lisättävää mihinkään. Joka tuutista tulee toinen toistaan oivaltavampia ja hienompia kirjoituksia liittyen treenaamiseen, urheiluun, lepoon,palautumiseen,kehonhuoltoon, terveelliseen ja oikeanlaiseen ruokailuun jne. Kaikki on jo sanottu ja vieläpä usein aika osuvastikin niin että minäkin olen täällä nyökytellyt hyväksyvästi et juuri noinhan se on! "Voi vitsi just noin olisin kirjoittanut itsekin" ja "just noin mäkin ajattelen" .

Vai aloittaisko sittenkin ihan kehittymisen (ja nyt tarkoitan sitä treenaamista) pyhästä peruskolmiosta. Usein kuulee valituksia pukkareissa siitä kun on treenattu niin ja niin monta vuotta ja käyty salilla ja mitään ei tapahdu. Moni jääkin näistä ennen pitkää sinne kotisohvalle tai siirtyy sauvakävelemään, mikä tietysti on ihan ok, ellei asianomainen itse tosiaan olisi kovastikin halunnut kehitystä tapahtuvan edes jollain osa-alueella joko peilikuvassa, kunnossa, jaksamisessa tai mahtumisessa kokoa pienempiin housuihin. "Se salillakäynti ei ollutkaan mun juttu"

Jotta treenaaminen olisi tuloksia tuottavaa ja kehittävää (omien tavoitteiden mukaista) kolmen perusasian pitäisi toteutua: treeni, ravinto ja lepo. Kun nämä kolme asiaa toteutuvat niin harjoittelusta palaudutaan ja seuraava treeni vie eteenpäin. Treenin tietysti tulisi olla tavoitteet huomioiden oikeanlaista ja määrältään riittävää, ruokavalion tulisi tukea niitä tavoitteita ja levätäkin (riittävästi yöunta!) pitäisi. Juu, kyllä vain : perushuttua kilpaurheilijalle, mutta päteepä oikeasti myös peruskuntoilijalle. Monen kuntoilijan kohdalla treenimäärä on varmasti riittävää, mutta treenataanko sittenkään oikein ja useimmiten ruokavalio on enemmän tai vähemmän metsässä. Yöunesta puhumattakaan.

Mikään ei muutu jos ei mitään muuta. Ja siihen jonkin muuttamiseen tarvitaan rohkeutta. Ja jos joskus on aloittanut ja ehtinyt jo lopettaa; aina voi aloittaa uudestaan. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Tulikohan tarpeeksi jo sloganeita? Pointtini on siis se että ole rohkea ja tee tarvittavat muutokset. Pelkästään yllä olevien perusasioiden hyvällä toteutuksella pääsee jo pitkälle, hifistellä ei tarvitse. Ja se sauvakävelykin on ihan jees, mutta väittäisin että hyödyt valtavasti myös raudan nostelusta :)