maanantai 14. maaliskuuta 2016

Terwahiihtoa huollon puolella ja lihaskramppeja

Uusi viikko taas aluillaan; aurinko paistaa ja kevättä ilmassa. Hieman erilainen mutta piristävä viikonloppu takana. Lauantaina oli Oulun Terwahiihto, jossa olin jo toista kertaa talkoilemassa yhdellä huoltopisteistä. Omat "kisahiihdot" ovat ainakin toistaiseksi ohi, mutta massahiihtojen tunnelmaan pääsee kyllä näinkin. Hiihtokeli oli hyvä; lauhaa eikä juurikaan tuullut,ja lunta onneksi oli riittävästi. Auringon paisteen kun olisi saanut vielä tilattua.
Monenlaista hiihtäjää oli matkaan lähtenyt, ja kiva oli matkantekoa seurata, tsempata ja kannustaa. Lisävirtana hiihtäjille oli huoltopisteellämme tarjottavana juomaa (vesi,mehu, urheilujuoma) sekä rusinoita. Suolakurkkujakin moni kaipasi. Keli oli lauha, ja hiki näytti olevan :) 26 km hiihtoa takana siinä huoltopisteellä.
Kovasti kehoitettiin hiihtäjiä juomaan riittävästi nestehukan välttämiseksi. Mitä enemmän kun hikoilet sitä enemmän pitäisi juoda, ja juominenkin aloittaa jo hyvissä ajoin (pitkän) matkan aikana, ennemmin kuin janontunnettta vielä edes on. Runsaan hikoilun seurauksena kehosta poistuu suoloja ja nestettä. Neste- ja suolavajauksen  seurauksena meno alkaa olla tahmeaa ja lihaskrampit voivat iskeä. Itse kärsin krampeista loppumatkasta monessa pitkän matkan hiihtokisassa sekä puolimaratoneilla. Kramppien ensioireina lihakset alkoivat ensin nykimään kunnes "leikkasivat kiinni", ja arvattavasti loppumatka oli tuskaisa (keskeyttäminen ei ollut vaihtoehtojen listalla). Hyvin sujunut kisa saattoi monesti mennä pilalle tämän vuoksi, joten jotain piti muuttaa. Oli pakko malttaa juoda tiheämmin ja enemmän (urheilujuomaa) sekä omasta pullosta että huoltopisteiden pöydiltä. Lisäsin jopa suolaa omaan juomaani, jos oli lauha/lämmin keli. Nakkasin myös suuhuni muutaman suolakurkkuviipaleen jos niitä oli tarjolla. Ennen kisakautta aloitin magnesiumkuurin. Hiihdossa em.toimienpiteet poistivat vaivan, mutta juoksukisoissa ongelmaksi muodostui usein se, ettei neste lähtenyt imeytymään. Välillä juoksinkin "kramppi"riskillä juomatta matkalla yhtään mitään. Toivottavasti kovin moni ei näistä lauantaina kuitenkaan kärsinyt.
Huoltopisteellämme oli monen ikäistä talkoolaista, ja olipa hiihdon Olympia- ja MM-mitalistikin vuosikymmenten takaa. Niin iloinen, virkeä ja reipas, vaikka ikää jo on. Joka aamu herätessään hän vielä miettii josko lenkille lähtisi. Saattaa mennä muutamakin päivä kun lenkki jää häneltä väliin muiden menojen vuoksi, mutta sitä "urheilijan" sielua ja mieltä siinä yhdessä pohdittiin ; että se lenkille lähtö on niin vahvana vielä siellä mielessä! Elän, syön, hengitän...ja liikun :)
Sunnuntaiaamuna kävinkin sitten oman "tynkä"tervahiihdon hiihtelemässä. Oli rauhallista, ladulla ja luonnossa. Yli tuhannen hiihtäjän jäljet vain, ja suksien suihkeesta jäljelle jäänyt hiljaisuus. Minä nautin. Olishan siinä päivä mukavasti hurahtanut, mutta pakko oli himmata vähän. Mielessä poltteli jo illan kinttujumppa :) salilla. (Nyt kun vahvasti näyttää siltä, ettei enää ole olemassa jalka- tai pakaratreenejä, on vain kinttutreeniä, berberitreeniä jne.) Kohtalaisen infernaalisen treenin sainkin aikaan, olihan alla hyvät aamun alkulämmittelyt :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti